12.4.2015

Onko paha jättää lapsi kutsumatta allergian takia

Netissä surffaillessani ja aikaa tappaessani eksyin aina-niin-ihanalle Vauva.fi -sivuston Aihe vapaa- tai tuttavallisemmin av-palstalle. Palstalta löytyi varsin mielenkiintoinen keskustelu, jossa aloittaja pohtii, että voiko lapsen jättää kutsumatta poikansa syntymäpäiville ruoka-aineallergioiden vuoksi - syynä tähän oli se, että kirjoittaja haluaisi tehdä leipomukset stressittä ja huoletta. Keskustelun voi tsekata täältä.


Nikon synttäreille tehty mokkapalakakku
Ensin jo hieman tuohduin tekstistä, mutta rauhoituin, kun ymmärtääkseni ketjun aloittajalla oli kuitenkin taustalla ajatus siitä, että kaikki tarjottavat olisivat kaikille juhlavieraille sopivia.

Sopivien tarjottavien keksiminen on ollut itsellänikin toisinaan päänvaivana ja monesti pyrimmekin järjestämään semmoiset tarjottavat niin, ettei kenenkään vieraan tarvitse sen kummemmin miettiä mitä suuhunsa herkkupöydästä laittaa. Tämä on toisinaan hyvin haastavaa ja rajaa joitain tarjottavia luonnollisesti pois vaihtoehdoista. Nykypäivänä on kuitenkin jo monenlaisia kaura- soija- ja riisivalmisteita, joten kermavaahdot, kinuskit, tuorejuustokuorrutteet ym. onnistuvat melko helposti.

Maidottomia valkosipulivoisämpylöitä
Ollaan kuitenkin tietoisia, ettei kaikille asia ole näin yksinkertainen tai sitten on pelkoa ruuan sopivuudesta. Niinkun keskustelupalstallakin monet ehdottivat, niin mekin monesti otamme Nikolle suosiolla omat eväät mukaan tai ainakin tarjoudumme tuomaan jotain sopivaa. Monesti on käynyt myös niin, ettei mitään sopivaa ole löytynyt - tähän ainakin Niko on tottunut ja näkisin, että mikäli joku on nähnyt vaivaa sopivien tarjoiluiden eteen, niin se on aina hyvin positiivinen yllätys ja tekee yhden herkuttelijan hyvin iloiseksi. Mikäli juhlien järjestäjä pyytää tuomaan omat eväät, emme koe sitä minään loukkauksena, sehän vaan osoittaa, että järjestäjä on miettinyt asiaa ja huolehtii, että reppanalla on ainakin jotain syötävää ;)

Pahempia tilanteita saattavat aiheuttaa sellaiset kestitsijät, jotka eivät ota allergioita vakavasti. Nikollakin voi olla hyvin vakavat seuraukset mm. maidolle altistumisesta, ei siis puhuta pienestä vatsakivusta. Valitettavasti sellaisiinkin ajatuksiin on tullut törmättyä, kuten ettei pieni määrä maitoa haittaa, mikäli allergikko itse ei siitä tiedä... Aika puistattava ajatus. Onneksi tämä on ihan todella harvinaista eikä ole tullut moneen vuoteen vastaan moista asennetta.

Pian taas reseptejä tulossa kuluneen talven leipomisista :)

T:Essi

30.3.2015

Maidottomat kinuskipopcornit

Tällä hetkellä meidän perheen suosikkeja naposteluherkkuja ovat helmi-maaliskuun ajan olleet kinuskipopparit! Suolaisten popcornien ja tahmaisen kinuskin yhdistelmä on mitä herkullisin, erityisesti kinuskin hieman jäähdyttyä ja jähmetyttyä poppareiden pinnalle. Poppareita otettiin helmikuussa jalkapallokatsomoonkin mukaan ja hyvin toimi. Nämä ovat maistuneet myös kaikille kyläilijöille, jotka ovat päässeet kinuskipoppareilla herkuttelemaan.

Täältä löytyy alkuperäinen ohje Yhteishyvän nettisivuilta.

Maidottomat kinuskipopcornit saat seuraavasti:

1 pss suolattuja popcorneja

Popcornit kannattaa levittää esimerkiksi leivinpaperille sekä nyppiä poksahtamattomia jyviä pois. Ainekset voi (kuulemma :D) sekoittaa myös suoraan kattilassa.

2 dl Alpron soijakuohukermaa
2 dl fariinisokeria

Ainekset sekoitetaan kattilassa ja annetaan kiehua levyllä kunnes seos sakenee. Tässä täytyy olla aika tarkkana, ettei kinuski pääse palamaan. Meillä on niin ohutpohjaiset kattilat, että ei tarvitse kovin kauaa kinuskia keitellä :D Lopuksi kinuski kaadetaan popcornien päälle ja annetaan jäähtyä vähän aikaa.
 
Parasta teekupposen kera!

11.1.2015

Matkavinkkejä ja -kokemuksia kaivataan

Tervehdys täältä Allergialiitosta pitkästä aikaa!

Talvi on ainakin hetkellisesti tullut jäädäkseen. Koirat nauttivat lumesta ja pakkasista, erityisesti Helmi! Tyyppi herää eloon kun on lunta ja -10-30 astetta pakkasta. 

Joulu ja vuodenvaihde vietettiin lähinnä kotosalla. Jouluruokailutkin sujuivat kerrassaan mainiosti, sillä Jämsänkosken mummolassa oli varauduttu ruokavammailijan saapumiseen - pappa oli valmistanut kaikki laatikot soijamaitoon! Kerrankin Niksukin kai huoletta herkutella ja syödä itsensä joulun ensimmäiseen ähkyyn. Se ähky jatkuikin lähes vuodenvaihteeseen saakka...

Vuosi 2014 sai väistyä vihdoinkin ja uusi vuosi 2015 on hyvin tervetullut. Uudenvuodenaatto pysyteltiin visusti kotosalla  eikä juuri ilotulitteitakaan nähty, sillä toinen koiramme Hilla arkailee paukkuja. Tällä kertaa ilta meni melko rauhallisesti, mutta selkeät stressin merkit olivat ilmassa. 

Vuodenvaihteessa on tapana tehdä lupauksia tulevalle vuodelle. Näitä emme lähteneet tekemään, vaan sen sijaan teimme toiveen/tavoitteen vuodelle 2015. Toiveissa olisi siis päästä kaukomatkalle loppuvuodesta (marras-/joulukuussa) hieman riippuen siitä, kuinka paljon rahaa saadaan kerättyä säästöön. 

Niksu lontoolaisessa pubissa odottamassa ruokaa -13

Facebookissa jo kyselinkin kavereiltani kokemuksia ja vinkkejä mahdollisista kohteista. Ehdotuksissa olivat Yhdysvallat, Caymansaaret, Etelä-Afrikka, Australia, Dubai ja Meksiko. Ei-niin-suositeltavia-kohteita olivat Thaimaa ja Kiina. 


Lontoon eläintarhan "herkkuruuat"


Kriteerinä olivat siis:
- lämpö loppuvuodesta, ei välttämättä tarvitse olla ihan helle
- ravintoloiden hygieniataso, ettei ihan kaikki ainekset oo sekaisin ja samoissa astioissa :D
- englannin kielitaito sellainen, että on mahdollista saada tilattua Niksulle maidoton+kalaton ruoka

Facebookin kautta saatiin aika hyviä vinkkejä, vielä kaipailtaisiin lisää ideoita tai kokemuksia jo ehdotetuista :)







T: matkakuumeileva Essi




5.10.2014

Kesän juhlaruokailuja, NAM

Mikä tapahtuma olisikaan ihanampi kuin kesähäät? Ei kyllä sitten mikään! Tänä kesänä pääsimme juhlimaan kaksissa aivan ihastuttavissa häissä kera ystävien. Ohjelmaa ja oleskelua oli molemmissa juhlissa juuri sopivasti, ja kylläpä oli maistuvat ruuatkin molemmissa. Tällainen hyvän ruuan ystävä ottaa kaiken irti herkullisista buffetpöydistä eikä tänäkään kesänä ylilyönneiltä vältytty...

Molemmissa häissä oli huomioitu erityisruokavaliot jälleen kerran todella hyvin. Molemmissa juhlissa ruoka haettiin buffetista, jossa ruoka-aineiden sekoittuminen on usein erittäin todennäköistä. Toisessa juhlassa oli järjestetty aivan oma pöytä erityisruokia varten, kuinka hienosti ajateltu! Nikokin kävi reippaana poikana kysymässä tarjoilijoita, että missähän se ruokavammaisten pöytä sijaitsee... Kysyvähän ei tunnetusti tieltä eksy ja Nikonkin maha saatiin täyteen ruokaa.

Toisessa juhlassa puolestaan oli alkuruuaksi kasattu Nikolle oma annos, joka tuotiin pöytään tarjoiltuna. Aikamoista luksusta! Pääruoka herätti pöytäseurueessa hieman hilpeyttä, sillä tarjoilija tuli pöytään kertomaan Nikolle, että nyt ei olisi erillistä annosta kasattuna. Tarjoilija kertoi, että perunoissa on tillivoita (joka luonnollisesti sopimattomien listalla), mutta liha ja vihreä salaatti ovat maidottomia. Pääruualla oli runsaasti kalaa (ihanaa!), jota Niko ei kala-allergiansa vuoksi voinut syödä. Ruoka-aineiden rajallisuus oli siis se hilpeyttä aiheuttanut tekijä ruokapöydässämme, mutta eipähän tuo mitään haitannut - meillä syödään usein arkenakin lihaa ja salaattia.

Jälkiruuat olivat molemmissa juhlissa mitä herkullisempia, ja Nikollekin löytyi runsaasti herkkuja. Erityisesti soijajäätelö karhunvatukoiden kera näytti niin herkulliselta, että olin lähes kateellinen! Kateutta hillitsi kummasti jäätävän kokoinen pala tuplasuklaakakkua, jota oli tietenkin syötävä myös Nikon puolesta.

Täytyy lähettää valtaisat kiitokset, niin hienosti kaikki häitään juhlineet ystävämme ovat huomioineet ruokarajoitteisetkin vieraat. Siitäkin huolimatta, että yhteyshenkilö ei ole välttämättä muistanut aivan ajallaan ilmoitella näitä rajoitteita :D Pahoittelut siis tästä, lupaan tulevissa juhlissa skarpata asian suhteen. Ensi kesäksi ei olekaan vielä häitä tiedossa, kutsuja siis odotellaan intopinkeinä ;)

Ruokakuvia ei tullut häissä napsittua, joten laitetaan nyt blogin ensimmäiset asukuvat piristykseksi. Pitää olla varovainen ettei tästä tule vielä muotiblogia.


T:Essi

7.7.2014

Pellillinen maidotonta porkkanakakkua

Tervehdys täältä meidän aurinkoterassilta! Pitkään aikaan ei ole tullut kirjoiteltua, lupaan siis, että täältä tulee postauksia meille sopivalla vauhdilla. Muutamia kirjoitusideoita on, ollaan muun muassa tehty todella hyvää naan-leipää, maidottomana tietenkin! Ei ole tullut käytyä reissuissa, juhlissa eikä juuri ulkonakaan syömässä, joten kirjoittelun aiheen perusarjesta ovat olleet vähissä. Miestenpäiväyllärinä kokeiltuja salmiakkimuffineita on tehty muutaman kerran ja allekirjoittaneen työpaikallakin menivät varsin hyvin kaupaksi. Huomasin ohjeesta puuttuvan uunin lämpötilan ja paistoajan, mielestäni ne sinne jo aiemmin korjasin, mutta taisi jäädä korjaukset tallentamatta. Kuviakin oli, mutta niitäkään ei nyt näy. Hupsis. Yritän saada ohjeen päivitettyä pian!

Nyt siis otsikkoon, olin jo pari viikkoa aiemmin (ilmeisesti) luvannut Nikolle tehdä porkkanakakkua, joten sitähän tehtiin tiistaina 38 asteen kuumeessa :D Onneksi oli apuvoimia. Tällä ohjeella tulee siis pellillinen herkullista porkkanakakkua, sopii hyvin esimerkiksi jalkapallopelin kioskiin tai muuhun tapahtumaan. Tai meneehän tuo pellillinen ongelmitta omaankin napaan, tästä Niko osannee kertoa tarkemmin :D Nyt ohjeeseen. Ohje on jälleen käsin kirjoitettu paperille, joten alkuperäistä en valitettavasti muista.

Pohja:
6 munaa
6 dl sokeria
6 dl vehnäjauhoja
4 tl leivinjauhetta
3 tl vaniljasokeria
6 tl kanelia
9 dl (~440g) porkkanaraastetta
300 g margariinia

Vaahdota munat ja sokeri. Yhdistä kuivat aineet keskenään. Yhdistä varovasti vuorotellen (sulatettu) r
rasva, kuivat aineet ja porkkanaraaste. Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille.

Paista 200 asteessa, noin 30 minuuttia.

Kuorrute:
100 g margariinia
200 g tofulinen maidotonta sulatejuustoa
3 dl tomusokeria.

Levitä porkkanakakun päälle, kunhan kakku on hieman jäähtynyt. Päälle voi halutessaan laittaa esimerkiksi mantelirouhetta, meillä ei mantelia kuitenkaan ole käytetty ja hyvin toimi.

Porkkanakakku oli mennyt parempiin suihin, ennen kuin tajusin, että kuviakin olisi voinut ottaa...

T:Essi

20.3.2014

Ravintolaruokailuja

Pahoittelut jälleen venähtäneestä tauosta kirjoitusten välillä, kirjoitusinspiraatio on ollut todella hakusessa. Palataan nyt ajassa hieman taaksepäin, tammikuuhun ja silloisiin ravintolakokemuksiin. Ensiksi kannattaa käydä vilkaisemassa postaus Ravintoloissa tilaaminen.

Loppiaisena kävimme siis kylpylälomalla Imatralla Valtionhotellissa. Hotelli ja huoneemme olivat oikein hienoja (kylpylä oli henkilökohtaisesti pettymys) ja ravintolassakin oli oikein hienot puitteet. Niko tilasi ravintolassa muistaakseni pihviannoksen, johon kuului bérnaisekastike (+ranut ja vihanneksia). Tilaus lähti maidottomana ja tarjoilija mietti ääneen kirjoittaessaan tilausta, ettei annokseen taida kuulua mitään maidollista ja lähti toimittamaan tilaustamme keittiölle. Kokkiohjelmia katselleina aloimme kuitenkin miettiä tätä bérnaisekastiketta: eikös ko. kastike tehdä voihin? Tarkistimme asian vielä wikipediasta ja näinhän se oli! Tarjoilija ei ollut maininnut maidottomuudesta kokille, joten annos jouduttiin palauttamaan keittiöön. Myös juomani jäi saamatta (muistivat tietenkin laskuttaa :D), joten ei ihan paras kokemus. En tosin ymmärrä, eikö sitä maidottomuutta pidä mainita kokille joka tapauksessa? Vaikkei omasta mielestä annos sisältäisi maitotuotteita, mutta se vaikuttaa myös annoksen valmistukseen (esimerkiksi pihvin paistaminen voissa/öljyssä) jne.

Tammikuussa kävimme syömässä myös Jyväskylän American Dinerissa. Tilasimme molemmat burgerit. Istuimme melko lähellä keittiötä, joten kuulimme keittiöhenkilökunnan puhuvan jotain maidottomasta burgerista. Sen vuoksi oli aika yllätys, kun Nikon hampurilainen saapui pöytäämme juuston kera... No, ei muuta kun odottelemaan uutta tilalle.

Blogin tarkoitus ei ole mollata ravintoloita, vaan kertoa kokemuksistamme. Emme myöskään tietoisesti etsi huonoja kokemuksia, epämukaavahan se (erityisesti) Nikollekin on. Loppuun täytyy siis kehua Jyväskylän Foodin palvelua. Tarjoilijamme (muistaakseni harjoittelija) otti huolellisesti tilauksemme ylös ja kävi tarkistamassa kokilta joko, että a) onko annoksessa cheddaria tai b) onko cheddarissa maitoa. Allekirjoittanut epäilee vaihtoehto b):tä, mutta ei heti tilanteen jälkeenkään oltu varmoja kumpi oli kyseessä. Mutta mitäpä tuosta, ruoka tuli heti ekalla kerralla juuri oikeanlaisena :)

T: Essi

10.2.2014

Maidoton Key Lime Pie

Valmis Key Lime Pie
Noniin. Seuraavaksi hyvin jännittävä ja mielenkiintoinen ohje! Tätä herkkua en ole itse tehnyt, vaan olen ollut hyvänä apuleipurina valmistuksen aikana. Ohje on vaatinut paljon soveltamista sekä yhdistelyä eri ohjeista.
Kyseessä siis Nikolle sopiva maidoton Key Lime Pie, joka valmistettiin herran syntymäpäivän aamuksi.
Key Lime Pie
Pohja:
n. 3/4 paketti Marie-keksejä murskattuna
n. 100 g maidotonta margariinia
Keksinmurut ja margariini sekoitetaan massaksi ja painellaan irtopohjavuoan pohjalle ja hieman reunoille. Pohjaa paistetaan uunin keskitasolla 175 asteessa noin 8 minuuttia.


Täyte:
5 keltuaista
1 prkl (400g) kodensoitua maitoa
3 limen mehu
1-2 limen raastettu kuori (maun mukaan)
Keltuaiset vatkataan rikki kulhossa, jonka jälkeen lisätään limemehut ja kuoret sekä kodensoitu maito munien joukkoon. Sekoitetaan tasaiseksi ja kaadetaan vuokaan pohjan päälle. Paistetaan uunissa noin 15 minuutin ajan. Piiras jäähdytetään joko jääkaapissa tai pakastimessa noin 3 tunnin ajan. Tai talvella parvekkeella piilossa synttärisankarilta.
Piiraan voi koristella soijakermavaahdolla ja limellä.
Sitten siihen maidottomuuteen. Kodensoitu maitohan ei maitoallergikoille tietenkään sovi, joten tätä varten se piti valmistaa itse. Tässä projektissa sain siis kunnian olla apukokkina. Ilmeisesti samoilla mitoilla kodensoitua maitoa voi valmistaa kaura- ja riisimaidoista, mutta soijamaidolla tulos on kuulemma paras.
Kondensoitu maito (1 cup = 2.36 dl)
3 cup soijamaitoa
3/4 cup vettä
6 rkl margariinia
1/2 cup sokeria
Soijamaito ja vesi lisätään kattilaan. Kuumennetaan kiehuvaksi. Margariini sulatetaan eri kattilassa. Kun margariini on sulaa, lisätään sokeri. Sekoitetaan kunnes sokeri on liuennut. Margariini-sokeriseos lisätään soijamaito-vesiseokseen. Keitetään maltillisesti, kunnes seos paksuuntuu ja muuttuu tahmeaksi. Meillä tässä keittelyssä kesti noin kaksi tuntia, joka olikin aika haastava aika pitää synttärisankari-Niko muualla ja kiireisenä.
 
NAM!
Kodensoitua maitoa voi valmistaa tarvittaessa esimerkiksi edellisenä iltana ja se säilyy kyllä puhtaassa säilytysastiassa. Maidon tilavuus pienenee noin puolella keittäessä, mutta allekirjoittaneiden kokkien mielestä se pienentyi enemmän ennen kuin seos paksuuntui selkeästi. Joissain ohjeissa kodensoitu maito on tehty kookosmaidosta (ohje) sekä netin syövereistä löytyy myös ns. helpompiakin ohjeita, joissa aineksena on vain soijamaito ja sokeri. Soijakodensoitumaito myös jotenkin imi itseensä sitä limen makua, joten limeä saa laittaa vähän runsaammin, jotta kirpeä limen maku tulisi esiin.

Lopuksi vielä pääkokin kommentti: "Maitoo saa keittää hulluuntumisee asti, niijoo sit se on väriltää vähän sellasta ruskeeta ja rumanväristä, eikä siitä lopputuloksestakaa tuu niin kauniin vaalee ku alkuperäsestä ohjeesta, enemmänki keltanen, mut maku oli kyllä ihan hyvä ;D"




Ja maku oli todellakin HYVÄ. NAM.


Pieni reissaaja matkalla Savoon.